Fotofinlandia

  • Fotofinlandia 2020
  • Tuomaristo
  • Säännöt
  • Historia
    • Fotofinlandia 2018
    • Fotofinlandia 2016
    • Fotofinlandia 2014
    • Fotofinlandia 2011
    • Fotofinlandia 2008

Ehdokkaat

  • Kenneth BambergKoteka Impressions
  • Marina EkroosKuvareseptit
  • Mikko HaikoSydänmaa
  • Juha Arvid HelminenNäkymätön Valtakunta
  • Markus HenttonenSilent Night
  • Aapo HuhtaA Bird in a Cage
  • Wilma HurskainenThe Woman Who Married a Horse
  • Tiina ItkonenAvannaa
  • Markus JokelaTable Rock, Nebraska 2009-2013, pieni kylä preerialla
  • Sanna KaesmaeVieraat
  • Elise-Anette KokkonenLotat
  • Olli LähdesmäkiÄärellä
  • Niklas MeltioGround Zero Aleppo
  • Pekka NiittyvirtaGreetings from Helsinki
  • Perttu SaksaEcho
  • Asko SalmiSairas kertomus
  • Maija SavolainenPartiotytöt
  • Joonas SchwartzbergAavan meren tuolla puolen - valokuvia Suomesta
  • Antti ViitalaKolmanskop / The Doors of Perception
  • Juuso WesterlundIn between

Fotofinlandia 2014

Fotofinlandia 2014 -valokuvakilpailun 20 000 euron pääpalkinnon voitti Perttu Saksa kuvakokonaisuudellaan “Echo”.

Yleisöäänesyksen voitti Niklas Meltio kuvakokonaisuudellaan “Ground Zero Aleppo”.

Kenneth Bamberg Koteka Impressions

Kuvaajaesittely

Ahvenanmaalla syntynyt Kenneth Bamberg (s.1981) valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2011. Toistuva teema Bambergin töissä on kulttuuriset tapamme jäsentää miehisyyttä. Tavoitteena Bambergilla on perinteen avulla haastaa tuttu/ pysyvänä pitämämme ja antaa tilaa uusille näkymille.  Hänen teoksiaan on esitetty lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa sekä mm. Freiesin museossa Berliinissä, Nau galleryssa Tukholmassa ja Winterhurin valokuvamuseossa Zurichissa. Bambergin teoksia on hankittu julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin Suomessa, Ruotsissa ja Ahvenanmaalla.

Näin ensimmäisen kerran kotekan eli peniskotelon tai -suojan Melanesiassa otetuissa valokuvissa Kulttuurien museossa Helsingissä.

Se oli tehty kalebassista ja simpukoista ja peitti muuten alastoman miehen siittimen. Se palautti mieleeni, kuinka kerran varhaislapsuudessani koristelin pippelini erivärisillä, kauniilla nauhoilla. Esitellessäni koristeltua sukukalleuttani mummolleni ymmärsin hänen katseestaan tehneeni jotain sopimatonta.

Muisto ja kuva kotekasta herättivät minussa kysymyksen siitä, miten suhtautuisimme penissuojaan, jos se siirrettäisiin nykypäivän länsimaiseen kulttuuriin. Mitä annettavaa traditionaalisella, falloksen muotoisella miehuuden symbolilla voisi olla ja millaisia muotoja moderni koteka saisi?

Kotekoita käytetään Melanesian, Etelä-Amerikan ja Afrikan heimokulttuureissa. Peniskoteloiden ulkomuoto ja merkitys vaihtelevat eri alueiden ja heimojen välillä. Kotekoja saatetaan käyttää niin asusteena, rituaaliesineenä kuin puhtaasti käytännön syistä. Kysyin eri-ikäisiltä ja -taustaisilta ahvenanmaalaisilta miehiltä, haluaisivatko he rakentaa oman kotekansa ja tulla kuvatuiksi sen kanssa.

Oma kotekani on rakennettu haravasta, metalliverkosta ja kukkakorista. Haravan piikit symboloivat minulle elämän eri polkuja, joista valita, vihreä väri taas viattomuutta, joka muistuttaa minua siitä ensimmäisestä kerrasta, kun koristauduin johonkin samankaltaiseen.

Avaa omaan sivuun »

  • Marina Ekroos Kuvareseptit

    Kuvaajaesittely

    Olen helsinkiläinen valokuvaaja. Valokuvauksessa minua kiehtoo yksinkertaisten ja itsestään selvien asioiden kauneus. Tällä hetkellä teen pro gradu -tutkielmaa Tampereen yliopiston Visuaalisen journalismin maisteriohjelmaan. Tutkielmani aihe on valokuvan käyttö tablettilaitteilla.

    Kuvareseptit-kuvasarja sai alkunsa vuonna 2009 kahdesta valokuvasta, jonka jälkeen se on hiljalleen kasvanut askel kerrallaan. Sarjan työt ovat saaneet monia muotoja; niin puolalaisen ruokalehden vakiopalstana kuin Hufvudstadsbladetin etusivulla HBL-logon uusintona. Kuvareseptit-sarjalle perustuva keittokirjani ”Silmänruokaa – löytöretki makuihin (WSOY)” julkaistiin keväällä 2012. Vuonna 2013 kuvareseptityöt olivat esillä myös Valokuvataiteen museossa VOry:n näyttelyssä sekä Taidehallin Nuoret 2013-näyttelyssä.

    Kanakeitto, Villiyrttisalaatti ja salaatinkastike, Quiche lorraine, Raparperikiisseli ja Hillomunkit ovat osa suurempaa Kuvareseptit-kuvasarjaa, joka koostuu 61 reseptivalokuvasta. Kuvakonseptin ideana on dokumentoida jokaisessa valokuvassa yhden ruokalajin resepti: raaka-aineet, välivaiheet ja valmis annos.

    Projekti sai alkunsa halustani kertoa ruoan tarinaa ja näin inspiroida ihmisiä miettimään myös ruoan syvintä olemusta, tiedostamaan mistä se todellisuudessa syntyy. Kuvissani kunnioitan jokaista valmistusvaihetta: ruoka ei ole pelkästään syömämme suupalat vaan sen jokaisella vaiheella on merkityksensä.

    Valitsemani viisi reseptiä edustavat itselleni tärkeitä makuja ja kokemuksia. Samalla ne ovat myös hyvin perinteisiä päivittäisiä ruokia. Kuvat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, suolaisesta makeaan. Viiden kuvan kokonaisuudessa olen myös pyrkinyt harmoniaan kuvien sävymaailman ja runsauden osalta. Aiheet ovat arkipäiväisiä ruokia, joiden valmistaminen itse kuitenkin monesti jää arjen kiireen keskellä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Mikko Haiko Sydänmaa

    Kuvaajaesittely

    Minulle valokuvaaminen on ajattelemista. Asiat tapahtuvat, symbolit ja sisällöt vilisevät silmieni edessä ja minä nappaan kuvan kameraani. En oikein osaa lavastaa mitään, mutta olen hyvä tarkkailemaan. Aina puhutaan, että pitäisi mennä lähemmäs, jotta saisi hyvän kuvan. Minä otan yleensä askeleen taaemmas.

    — Tai Syvämmaa, niin kuin isäukko sen sanoo. Se on metsäpalsta meidän talolta muutama kilometri Savitaipaleen suuntaan. Kartassa lukee Rutto-aho, mutta Sydänmaaksi sitä sanotaan. Ja sen meidän kotipaikan nimi on Kivikko ja Kivikon talon ikkunasta näkyy Omalle suolle, pellolle, joka aina keväisin tulvii. —

    Olen dokumentoinut syntymäkotiani, perheenjäseniäni ja maisemaa kotitilallani Etelä-Karjalassa, Lemin Nisolan kylässä. Olen kuvannut juuriani ja yrittänyt tallentaa kuviini paikan henkeä, joka näyttäytyy itselleni luontoon kiinni kasvamisena ja hieman kömpelönä metsäläisyytenä.

    Kuvaamalla paikkaa ja ihmisiä tallennan ja säilytän elämää. Alleviivaan kamerani avulla tapahtumia arkitodellisuudesta. Usein tämä arki ilmestyy kamerani etsimeen ihmeellisenä ja taianomaisena. Kuvat heijastelevat myös omaa sisäistä maailmaa tai niissä on samanlaista omaan maailmaan unohtumista, mitä lapsena koki, kun kiipesi Kivikon isoimmalle kivelle ja katseli pellolle päin.

    Avaa omaan sivuun »

  • Juha Arvid Helminen Näkymätön Valtakunta

    Kuvaajaesittely

    Työskentelen verkkaasti. Rakennan ja ideoin kuvia, kunnes pääsen studioon. Yritän kuvissani jollain tavalla kiteyttää minua mietityttäviä aiheita.

    Valokuvat ovat olleet minulle ominaisin tapa jäsentää ympäröivää maailmaa muille ihmisille. Minua kiehtoo katsojan suhde kuvassa olevaan ihmiseen, kun niin paljon siitä, mikä tekee meistä yksilöitä, on peitetty.

    Kuvani käsittelevät valtaa ja sen väärinkäyttöä siihen liittyvän estetiikan kautta. Kuvat ovat yksittäisiä teoksia. Niissä tapahtuu hyvin vähän, tai se mitä tapahtuu, on rajattu pois. Jäljellä on usein vain sivustakatsoja. Haluan, että katsojan tulkinnoille jää tilaa, vaikka kuvieni elementit ovatkin usein hyvin vahvoja.

    Avaa omaan sivuun »

  • Markus Henttonen Silent Night

    Kuvaajaesittely

    Valmistuin vuonna 2002 Turun Taideakatemiasta ja olen siitä lähtien työskennellyt valokuvataiteilijana sekä freelance valokuvaajana Suomessa ja ulkomailla.

    Tällä hetkellä asun ja työskentelen Berliinissä ja Lahdessa.

    Työskentelyssäni valokuvataide ja toimeksiannot ovat yhtälailla tärkeitä, ne täydentävät toisiaan ja kehittävät kuvaajana. Koska olen kiinnostunut valokuvauksesta ja sen eri genreistä laajasti en halua lokeroida itseäni kuvaajana.

    Olen kiinnostunut ihmisen ja ympäristön suhteesta. Kuvissani ensin tavalliselta ja arkiselta vaikuttavat maisemat ja tilanteet saavat työprosessin edetessä vahvan, moniulotteisen latauksen ja tarinallisen kerroksen. Minulle on tärkeää että valokuva toimii aina myös pelkästään visuaalisella tasolla. Pinnan alla on enemmän miltä ensi silmäyksellä näyttää.

    Tärkeää on jättää katsojalle mahdollisuus päästä visuaalista ärsykettä syvemmälle, herättää kysymyksiä ja jättää tilaa tämän omille tulkinnoille.

    Valo on kuvissani elementtinä äärimmäisen olennainen. Sen avulla pyrin luomaan haluamani tunnelman ja tulkinnan. Kuvissani on tarinallisuutta, hiljaista melankoliaa, jännitteitä, uhkaa, toiveita ja unelmia. Usein myös omituinen tunne ettei kaikki ole kohdallaan –jokin on nyrjähtänyt.

    Silent Night valokuvasarja sai alkunsa Los Angelesin matkalla loppuvuodesta 2011 ja sai jatkoa seuraavana vuonna. Kiinnostuin ympäristön visuaalisesta ilmeestä ja tunnelmasta, joka herätti enemmän kysymyksiä kuin iloa ja juhlatunnelmaa. Pimeillä, hiljaisilla asuinalueilla kirkkaana loistavat talot olivat kuin kiiltokuvia, joissa jokin on vinksallaan.

    Pintaa on luvallista katsoa, sitä ihmiset haluavatkin, mutta sen pidemmälle ulkopuolisilla ei ole asiaa. Armed response ja naapurustovahti-kyltit talojen pihoilla viestivät yksityisyydestä ja jännitteistä, rajoista joita ei saa ylittää. Kuvissani ei näy ihmisiä, heidän läsnäolonsa näkyy vain viitteinä; ikkunoiden peitoksi vedettyinä verhoina, pihaan parkkeerattuina autoina. Valojen loisteessa pimeys ja varjot korostuvat: kaduilla ei ole ketään, sisällä taloissa näyttää entistäkin pimeämmältä.

    Missä ihmiset ovat? Sisällä katseilta suojassa, vai ulkona varjoissa, tarkkailijana? Rauhaa ja hiljaisuutta varjostaa tuntematon uhka. Missä lopulta on turvallisempaa, sisällä vai ulkona?

    Näissä kuvissa kaikki näyttää olevan hyvin, mutta ei tunnu siltä. Kirkkaat valot ja ympäröivä pimeys luovat pelottavan, lähes uhkaavan tunnelman ja kun ketään ei näy, alkaa herätä kysymyksiä -todellisuus sekoittuu mielikuviin. Kuvien herättämät kysymykset, tunteet ja ajatukset johdattavat katsojan omiin tulkintoihin ja uusiin tarinoihin. Henkilökohtainen sekoittuu uutisiin ja median välittämään todellisuuteen, koko yhteiskunnan yleiseen tunnelmaan ja tilaan. Jostain syystä nuo tarinat ovat ennemmin synkkiä kuin valoisia.

    Avaa omaan sivuun »

  • Aapo Huhta A Bird in a Cage

    Kuvaajaesittely

    Olen helsinkiläinen (s. 1985) valokuvaaja ja teen valokuvataiteen maisteriopintoja Aalto-yliopistossa. Kuvaan omia projekteja sekä toimeksiantoja eri tahoille.

    Murrosiän kynnyksellä lapsen elämä mullistuu, kun itsenäiseksi ihmiseksi pyrkiminen sekoittaa elämän. Ulkoinen elämä jatkuu vanhempien katon alla samalla, kun sisäinen myllerrys piilotetaan muilta. Omista haaveista ja maailmantuskasta ei puhuta vanhemmille eikä opettajille. Kavereille paljastetaan vain se, mitä uskalletaan.

    Etsin käsiini vanhoja varhaisteinien päiväkirjoja ja kirjeitä. Rakensin kirjoituksia ja henkilömuotokuvia yhdistelemällä kertomuksen nuoren ihmisen kasvukivuista, rajojen määrittelemisestä ja ensirakkaudesta.

    Avaa omaan sivuun »

  • Wilma Hurskainen The Woman Who Married a Horse

    Kuvaajaesittely

    Olen helsinkiläinen valokuvaaja ja työskentelen sekä valokuvataiteen että tilaustöiden parissa. Saatuani 11-vuotiaana joululahjaksi ensimmäisen kamerani aloin samana iltana kuvata pikkusiskojani, jotka yli 20 vuotta myöhemmin toimivat malleinani edelleen.
    Olen toisintanut perhevalokuvia sarjassani Kasvu ja yhdistänyt tekstiä ja kuvaa muistoihin perustuvassa sarjassani No Name. Näissä töissä kuvieni naiset ovat löytäneet rinnalleen hevosia.

    The Woman Who Married a Horse ammentaa visuaalisia viittauksiaan muun muassa tyttökirjojen maailmasta. Kuvien nuoret naiset jakavat umpimielisen todellisuutensa toisten elävien olentojen kanssa. Kuvissa ilmenee kaipuu suurten, vahvojen eläinten seuraan, halu hallita jotain itseä paljon voimakkaampaa. Sarjassa kiteytyy eräs taiteeni ominaislaatu: mahdollisuus leikkiä ja luoda jotakin, mikä ylittää arkipäiväisen visuaalisen maailmamme. Hevoset ja tytöt ovat samalla puolella, näkevät samoja unia.
    Hevonen on taiteessa yleinen mutta merkityksiltään itseään alati täydentävä tai tulkintoja pakeneva, pikemminkin rikas kuin kulunut symboli. Osa teoksista viittaa suoraan suomalaisiin ja ulkomaalaisiin kansantarinoihin, joissa hevonen usein näyttelee tärkeää osaa auttaessaan löytämään kadonneen henkilön. Sarjan nimi The Woman Who Married a Horse on laina kiinalaisesta kansantarusta, joka kertoo silkin synnystä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Tiina Itkonen Avannaa

    Kuvaajaesittely

    Opiskelin valokuvausta Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa. Opiskeluaikana kiinnostuin Grönlannista ja lähdin kuvaamaan lopputyötäni Luoteis-Grönlannin pieniin kyliin vuonna 1995. Kuvasin mailman pohjoisimpien kylien ihmisiä. Projektista julkaistiin valokuvakirja Inughuit vuonna 2004. Vuodesta 2005 lähtien olen kuvannut Grönlannin maisemia ja jäävuoria. Kuvausmatkoja on kertynyt yhteensä kymmenen ja ne ovat pituudeltaan yhdestä kahteen kuukauteen. Kuviani on ollut esillä näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla mm. Albert Kahn Museum, Pariisi 2013, Scandinavia House, New York 2013, Venetsian biennaali 2011, Sydneyn biennaali 2010 ja New York Photo Festival 2009.

    Avannaa on kuvasarja Grönlannin maisemista. Olen matkustanut yli tuhat viisisataa kilometriä Grönlannin länsirannikkoa pitkin pienellä lentokoneella, helikopterilla, risteilyaluksella, rahtilaivalla, öljytankkerilla, purjeveneellä, avoveneellä ja koiravaljakolla. Teitä kaupunkien välillä ei ole. Matkan varrella olen pysähtynyt viikoksi tai jopa puoleksitoista kuukaudeksi pieniin kyliin tai kaupunkeihin. Tutustun lähiympäristöön kävellen tai metsästäjien kanssa veneellä tai koiravaljakolla. Kuvauspaikkojen etsiminen vie aikaa. Tutkin maisemaa eri vuorokaudenaikoina, niin aamuhämärässä kuin kuunvalossa. Odotan sopivaa kuvaushetkeä, joskus tunteja, joskus päiviä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Markus Jokela Table Rock, Nebraska 2009-2013, pieni kylä preerialla

    Kuvaajaesittely

    Olen ammatiltani lehtikuvaaja, kuvaan uutisia ja ihmisiä yleensä seuraavan päivän lehteen. Silloin kun voin tehdä jotain pitempiaikaista projektia, minua kiinnostaa arki, tavallisuus, se tavallisten ihmisten näkymätön maailma joka ei nouse uutisotsikoihin tai uutiskuviksi.
    Normaalin, tylsän pukeminen kiinnostavaksi kuvaksi kiehtova haaste.

    Table Rock on pieni 240 ihmisen kylä Nebraskassa keskellä Yhdysvaltoja. Tavallisia amerikkalaisia keskellä preeriaa. Kävin siellä ensimmäisen kerran 1992 ja vuoden 2009 jälkeen useampaan otteeseen.
    Table Rockissa ei ole mitään erityistä, pikemminkin se on tuiki tavallinen paikka. Kaikki tuntevat toisensa eikä ovia panna lukkoon kun mennään ulos. Tämä tavallisuus on minua ehkä eniten kiehtonut kylän kuvaamisessa.

    Avaa omaan sivuun »

  • Sanna Kaesmae Vieraat

    Kuvaajaesittely

    Taiteellisen työskentelyni motiivi on yksinkertainen: tarve pukea kuviksi ajatukset, joille ei ole sanoja. Valokuvat ovat hiljaista kieltä, jota kuka tahansa voi ymmärtää. Yhdistelen kuvissani usein omia kokemuksiani ja taidehistorian traditioita. Sarjassani Vieraat käytän hyväkseni Edward Hopperin visuaalista kieltä, jotta voisin kertoa paremmin omasta vieraudestani.

    Opiskelen valokuvataiteen maisteriohjelmassa Aalto Yliopiston Taideteollisessa Korkeakoulussa. Taiteellisen työn lisäksi kuvaan freelancerina muotokuvia ja kaupallisia toimeksiantoja.

    Eräänä kylmänä marraskuun aamuna mieleeni jysähti: Mörkö on jossain lähellä. Seurasi myrskyisä ajatusketju muukalaisuudesta ja vieraanpelosta. Osoittautui että Mörkö ei ollut vain lähellä. Se oli sisälläni. Hetki oli omakuvatutkielmani lähtölaukaus. Olin löytänyt tavan esittää muukalaisuuteni ja sen, että tunnen olevani vieras jopa omassa perheessä ja kotimaassa. Omakuvan lisäksi käsittelen sarjassani sitä, kun koti ei tunnu kodilta.

    Omakuva on yhä usein yhtenäinen ja lohdullinen rakennelma. Sarjan tarkoitus oli tutkia omakuvaa totuudenmukaisemmin. Helene Schjerfbeck teki omakuvissaan näkyväksi, kuinka kuolemaan johtava sairaus muuttaa kuvaa itsestä. Siinä missä Schjerfbeckin omakuvat hämärtyvät ja muuttuvat lopulta kummituksen kaltaiseksi, näkemys itsestäni monimutkaistuu ja syvenee. Sarja valmistui loppuvuodesta 2012 ja on julkaistu ensi kertaa näyttelyissä 2013.

    Avaa omaan sivuun »

  • Elise-Anette Kokkonen Lotat

    Kuvaajaesittely

    Olen 27-vuotias espoolainen valokuvaaja ja työskentelen tällä hetkellä studiokuvaajana Vantaalla.

    Opiskelin valokuvausta Ammattikorkeakoulu Noviassa Pohjanmaalla, josta valmistuin medianomiksi  keväällä 2013. Vietin vuoden Lontoossa Middlesex Universityssä opiskellen muoti- ja mainosvalokuvausta. Ennen opiskelun aloittamista Noviassa, asuin Tukholmassa muutaman vuoden opiskellen valokuvauksen historiaa ja kartutin kielitaitoani.

    Kuvaajana olen rauhallinen ja päättäväinen. Inspiroidun hetkistä yksin ja yhdessä, väreistä ja ilosta. Jokaiseen ottamaani kuvaan haluan antaa jotain itsestäni. Olen hyvin tunteikas ihminen, haluan ottaa muut huomioon ja olla ystävällinen kaikille. Kuvaaminen on minulle tapa kommunikoida muiden kanssa. Valokuvillani koen pystyväni kertomaan asioista ja tunteistani, joita muuten en osaisi sanoiksi pukea.

    Muotokuvaus on minulla lähellä sydäntä; vuorovaikutus kuvattavien kanssa voi olla hyvin voimauttava kokemus. Lotat-kuvasarjalla ja lotilla on erityinen paikka sydämessäni.

    ”Lotat olivat reippaita nuoria naisia – urheita, uutteria ja neuvokkaita. Heille ei tuottanut vaikeuksia työ- tai opiskelupaikan tai vaikkapa maatilan tyttären tehtävien jättäminen. Raha ei merkinnyt silloin mitään – isänmaa merkitsi kaikkea.”
    Rautio, M. B. (2001)

    Aloitin valokuvausprojektini Lotat elokuussa 2012, jossa olen kuvannut ja haastatellut yksitoista lotta-veteraania pääkaupunkiseudulta.

    Halusin kuvata lottia, koska mielestäni heidän sodassa tekemänsä vapaaehtoistyö ansaitsee enemmän arvostusta ja julkisuutta. On myös tärkeää, varsinkin oman sukupolveni tietävän lotista enemmän ja näin muistavan heidän tärkeän panostuksensa sodassa. Minä ja ikätoverini elämme nyt aivan erilaisessa maailmassa kuin nuo nuoret lotat ja pikkulotat silloin sotien aikana.

    Kuvasarjani kautta haluan osoittaa lotille kiitokseni ja kunnioitukseni heitä kohtaan.

    Avaa omaan sivuun »

  • Olli Lähdesmäki Äärellä

    Kuvaajaesittely

    Valokuvaajana olen toiminut yli 30 vuotta, viimeiset kymmenen vuotta olen ollut päätoiminen valokuvauksen opettaja. Yhteistyö kuvataiteilijoiden kanssa ja toisaalta valokuvan opettaminen ovat ohjanneet kuvallista ajatteluani perusasioiden, historian, muodon ja rakenteen pohtimiseen. Perinteisen valokuvan kannattajana yritän tutkia, voiko valokuva lähestyä kuvataidetta menettämättä omintaan – hetken löytämisen ainutkertaisuutta.

    Kuvakokoelmani nimi ”Äärellä” viittaa sanan ”metsä” alkuperään, joka on reuna tai ääri. Se on muinaisten suomalaisten ajatus metsästä. Kokonaisuutta katsellessani huomaan teosteni muodon ja rakenteen muistuttavan jugendin maalauksia, joiden lähtökohtana oli luonto ja sen mystiikka. Toivon, että kuvani voivat tarjota katsojalle saman mystisen ja pyhän kokemuksen, jonka metsä tarjoaa minulle, kokemuksen joka ei ole pelottava. Ehkä mielikuvissamme voisimme nähdä metsän myös tällä tavalla, olemalla äärellä.

    Kuvat on toteutettu yksinkertaisella kuvankäsittelyllä kääntämällä kuvan kopio peilikuvaksi. Tätä tekniikkaa olen käyttänyt ennenkin – laakafilmillä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Niklas Meltio Ground Zero Aleppo

    Kuvaajaesittely

    Olen Niklas Meltio, kuvajournalisti Helsingistä. Kuvaan työkseni pääasiassa reportaaseja ja pääsääntöisesti kriisi ja konfliktialueilla. Olen vuodesta 2010 ollut Amerikkalaisen Corbis Images kuvatoimisto edustuksessa.

    Kuvajkournalistna pyrin ensisijaisesti ymmärtämään aiheeni, en vain tarkastella sitä sivusta ja dokumentoida vaan ymmärtää sen todelliset syyt. Se vaatii yleensä paljon aikaa ja sen että hakeutuu hintaan katsomatta syvälle aiheeseen tutkimaan sitä sisältäpäin. Kuvillani pyrin luomaan muutoksen mahdollisuuden. Kuva ei yksistään muuta mitään. Se vaatii toistoa ja ammattikunnan yhteistyötä, saman aiheen tarkastelua eri näkökannoilta. Kun tarina saavuttaa tarpeeksi suuren yleosön, se voi parhaimmillaan synnyttää sukupolven vaikuttajia jotka vuorostaan voivat vaatia muutosta eri tahoilla.

    Vuonna 2013 kuvasarjani voitti Daily News Awardin Perpignan kuvajournalimin festivaaleilla ja sai kolmannen sijan Pictures of The Year Internationalin reportaasisarjassa.

    Syyrian kansannousu on vaatinut yli 100.000 kuollutta ja ajanut naapurimaihin pakoon yli 2 miljoonaa ihmistä. Kesällä 2012 taistelut kulminoituivat Aleppoon. Salaheddiinin etulinja oli verinen taistelutanner. Mutta brutaalimmaksi sodan teki hallituksen ilmahyökkäykset jotka kohdistuivat siviilialueille, kauas etulinjojen taakse. Kaikki ovat kohteena, lapset, naiset ja vanhukset mukaanlukien. Kaaos ja kansainvälisten yhteisöjen välinpitämättömyys avasi lopulta portin ääriliikkeille astua opposition riveihin ja loi uusia rintamia ja ryhmittymiä. Konflikti ei ole ohi ja uhreja tulee lisää päivittäin. Kuvasarja kertoo Alepposta, Syyriasta ja ihmisyyden kuolemasta silmiemme edessä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Pekka Niittyvirta Greetings from Helsinki

    Kuvaajaesittely

    ”Greetings from Helsinki” haastaa postikorttikonvention hyödyntäen ajatusta kontrolloidusta fasadista, kaunistelun ja sovinnaisuuden alla piilevistä epäkohdista. Sarja purkaa myyttiä suomalaisesta lintukodosta, jonka sosiaalisia ongelmia ei ulkopuolisille esitellä. Teoskokonaisuuteen kuuluu 10 000 painettua postikorttia, jotka levitettiin ilmaisjakeluun ympäri Helsinkiä.

    Pekka Niittyvirta (s.1974) asuu ja työskentelee Helsingissä. Taiteellisessa työskentelyssään Niittyvirta ylittää raja-aitoja kokeellisen, käsitteellisen ja perinteisen kuvan välillä materiaalinaan video ja valokuva.

    Niittyvirran teokset eivät toimi ainoastaan perinteisen kuvausprosessin varassa. Erilaisten digitaalisten, biologisten ja kemiallisten prosessien tuloksena syntyneet teokset käsittelevät mm. teknologian ja informaatioyhteiskunnan ongelmakohtia.

    Monipuolisessa tuotannossaan Niittyvirta on pureutunut sosiaalisiin ongelmakohtiin, muun muassa sarjassa ”Greetings from Helsinki” (2006). Snapshot-tyylillä toteutetusta sarjasta painettiin 10 000 postikorttia, jotka levitettiin ilmaisjakeluun ympäri Helsinkiä.

    Niittyvirran teokset vuosilta 2000-2005 ovat dokumentaristisia ja pyrkivät kuvaamaan rakennetun/rakentamattoman ympäristön ja ihmisten kanssakäymistä eli tuomaan esiin rakennetun ympäristön aktiivisena vaikuttajana yksilön valintoihin ja toimiin.

    Pekka Niittyvirran teoksia on ollut esillä vuodesta 1999 sekä Suomessa että ulkomailla, yksityis- ja yhteisnäyttelyissä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Perttu Saksa Echo

    Kuvaajaesittely

    Olen helsinkiläinen valokuvaaja (s.1977) ja kuvataiteilija. Olen työskennellyt valokuvaajana 2000-luvun alusta lähtien. Keskityn ihmisen ja ympäristön suhdetta tarkasteleviin projekteihin. Olen valmistunut kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta ja suoritan Taiteen tohtorin opintoja Aalto-yliopistoon.

    Osallistun Fotofinlandia 2014 kilpailuun kuvasarjalla Echo, jota olen työstänyt muutaman viime vuoden ajan. Sarjan kuvat koostuvat kolonialismin aikaisista luonnontieteellisistä kokoelmista keräämistäni muotokuvista ympäri Eurooppaa, keskittyen kädellisiin, ihmisen lähimpiin homo-suvun kollegoihin. Keskeisiä lähtökohtia työlle ovat olleet valokuvausta edeltävät mallit luonnonhistorian tuntemukselle sekä varhaisen luonnontieteen esitystapojen sallimat kuvitelmat ja pelot tuntemattomia ja eksoottisia eläimiä kohtaan. Historian synnyttämä välimatka kuvaamiini kokoelmiin paljastaa ympäröiväämme luontoa enemmän ihmisestä ja tavoistamme ottaa haltuun luontoa  ja rinnakkaislajejamme, kirjoittaa historiaa toiveiden ja odotusten mukaan.

    Avaa omaan sivuun »

  • Asko Salmi Sairas kertomus

    Kuvaajaesittely

    Kuvannut 45 vuotta. Ensimmäinen näyttely 1976 ja sen jälkeen kymmeniä näyttelyitä. Valokuvauksen valtionpalkinto 1983. Maisemia ja ihmisiä…

    Sairaassa kertomuksessa väliä ei ole kasvoilla, ei iällä, sukupuolella, pituudella tai painolla. Ei rodulla.

    Synnyit väärään paikkaan tai väärään aikaan. Tai oikku yksinkertaisesti päätti rampauttaa, vammauttaa tai muuten vain vaurioittaa.

    Selvisit kuitenkin hengissä ja pääsit hoitoon. Kuka mitenkin. Kuka missäkin.
    Suurin osa ei selvinnyt. Erämaa hautasi heidät.

    Sairasta kertomusta kudotaan tänään Syyriassa, eilen Somaliassa ja siinä välissä monessa paikassa. Ja taas huomenna uudet kasvot vanhoihin kuviin uusissa paikoissa. Tarina jatkuu; historia toistaa itseään.

    Kertomus on sairas. Vain harvat voivat paeta. Kenties polvettomina, sauvoilla…

    Yleensä valokuva mielletään dokumentiksi tietyistä ihmisistä tietyssä paikassa ja tiettynä aikana. Valokuva voi toimia myös toisella tasolla. Oleellista on tapahtuman luonne ja toistuvuus. Henkilöt, aika ja paikka muuttuvat, mutta tapahtuma säilyy ja toistuu.

    Avaa omaan sivuun »

  • Maija Savolainen Partiotytöt

    Kuvaajaesittely

    Viimeistelen tällä hetkellä valokuvataiteen maisteriopintoja Aalto-yliopistossa. Mielestäni vaikeinta ja hienointa valokuvassa on paitsi valo, niin myös illuusio todellisuudesta.

    Partiotyttöihin liittyvät mielikuvat sisältävät usein uniformuja tai urheilullisia retkeilyvarusteita: tytöt ovat joko kuuliaisia mallioppilaita tai poikamaisen sporttisia. Kuvissani tytöt ovat kuitenkin jotain muuta. He hallitsevat laitteita, luonnonvoimia ja kameran katsetta. He purjehtivat kirkkaan auringon alla ja ovat aina valmiina – tekemään mitä ikinä haluavat.

    Valokuvaa käytetään usein osoittamaan jotain erityistä tai ihmeellistä, mutta partiolaisissa ei ole mitään marginaalista. Päin vastoin, kaikki ovat olleet tekemisissä partion kanssa jossain vaiheessa elämäänsä, ja partioharrastus voi sisältää melkein mitä tahansa. Minulle partiotoiminta avasi aikoinaan aivan erityislaatuisia mahdollisuuksia, ja sen vuoksi tahdoin tallentaa sen valokuviin ihmeellisenä ja erityisenä, ehkä jopa ylivoimaisena.

    Avaa omaan sivuun »

  • Joonas Schwartzberg Aavan meren tuolla puolen - valokuvia Suomesta

    Kuvaajaesittely

    Olen opiskellut valokuvausta Suomessa ja Englannissa. Vaikka arvostankin suuresti muodollisesta koulutuksesta saamiani pohjatietoja ja taitoja, pidän ratkaisevan tärkeänä oman kuvakerronnallisen tyylin ja tematiikan itsenäistä etsimistä ja tutkimista. Olen valokuvannut 16 vuotta etsien ja omaksuen vaikutteita erilaisista lähteistä ja antanut niiden vaikuttaa omaan tapaani tulkita maailmaa valokuvan kautta. Viimeiset vuodet olen työskennellyt tämän valokuvataideprojektin parissa, jonka myötä olen löytänyt kuvallisen ilmaisun kieleni.

    Aavan meren tuolla puolen – valokuvia Suomesta on muotokuva tämän päivän Suomesta. Nyky-Suomi on äärimmäisen kaunis ja sivistynyt, mutta samanaikaisesti julma, banaali ja syrjäinen maailmankolkka. Suomi on maa jossa ihmisen kaipuu kuvitteelliseen onnen maahan ajaa joskus tragikoomisiin tekoihin. Toisinaan pyrkimyksemme tulla huomatuiksi yksilöinä ja kansakuntana johtavat menestykseen, mutta joskus ne voivat päättyä myös epätoivoisiin ratkaisuihin.

    Aavan meren tuolla puolen – valokuvia Suomesta on kuvattu vuosien 2011-2013 välillä Suomessa. Tähän sarjaan valikoitui 12 kuvaa jotka parhaiten kuvastavat projektin henkeä.

    Avaa omaan sivuun »

  • Antti Viitala Kolmanskop / The Doors of Perception

    Kuvaajaesittely

    Suomalaissyntyinen valokuvaaja.

    Kolmanskop on autiokaupunki eteläisessä Namibiassa.

    Avaa omaan sivuun »

  • Juuso Westerlund In between

    Kuvaajaesittely

    Olen pitkiin dokumenttiprojekteihin keskittynyt freelance valokuvaaja. Kuvaustyylini on karu, kaunistelematon ja yksinkertainen.

    In between on allegoria keski-ikäistyvän miehen kaipuusta lapsuuteen ja nuoruuteen. Viattomuuteen, huolettomuuteen ja seikkailuun. Se on teos kasvamisesta, vanhenemisesta ja vanhenemisen pelosta. Isyydestä ja miehisyydestä.

    Projektiin olen kuvannut 90-vuotiasta isoisääni sekä kahta pientä poikaani. Omia lapsiani olen kuvannut seikkailemassa samoissa metsissä, joissa itsekin lapsena leikin.

    Sarja on osa suurempaa kokonaisuutta, joka käsittelee kytevää keski-iän kriisiäni.

    Avaa omaan sivuun »

  • Ajankohtaista

    • 30
      marraskuu
      2020

      Fotofinlandia näyttely Finlandia-talolla

      Fotofinlandia 2020 – kilpailun palkitut kuvat ovat nyt esillä pääkaupunkiseudulla. Näyttely on esillä Finlandia-talon FINLANDIA CAFEÉSSA 11.1.-8.2.2021 kahvilan aukioloaikojen mukaisesti…

    • 25
      marraskuu
      2020

      Yleisöäänestyksen tulos

    • 6
      lokakuu
      2020

      Fotofinlandia 2020 -valokuvakilpailu on loppusuoralla

    Arkisto ›

    Fotofinlandia

    • Fotofinlandia 2020
    • Tuomaristo
    • Säännöt
    • Historia
    • Ajankohtaista