Markus Henttonen
Silent Night
Kuvaajaesittely
Valmistuin vuonna 2002 Turun Taideakatemiasta ja olen siitä lähtien työskennellyt valokuvataiteilijana sekä freelance valokuvaajana Suomessa ja ulkomailla.
Tällä hetkellä asun ja työskentelen Berliinissä ja Lahdessa.
Työskentelyssäni valokuvataide ja toimeksiannot ovat yhtälailla tärkeitä, ne täydentävät toisiaan ja kehittävät kuvaajana. Koska olen kiinnostunut valokuvauksesta ja sen eri genreistä laajasti en halua lokeroida itseäni kuvaajana.
Olen kiinnostunut ihmisen ja ympäristön suhteesta. Kuvissani ensin tavalliselta ja arkiselta vaikuttavat maisemat ja tilanteet saavat työprosessin edetessä vahvan, moniulotteisen latauksen ja tarinallisen kerroksen. Minulle on tärkeää että valokuva toimii aina myös pelkästään visuaalisella tasolla. Pinnan alla on enemmän miltä ensi silmäyksellä näyttää.
Tärkeää on jättää katsojalle mahdollisuus päästä visuaalista ärsykettä syvemmälle, herättää kysymyksiä ja jättää tilaa tämän omille tulkinnoille.
Valo on kuvissani elementtinä äärimmäisen olennainen. Sen avulla pyrin luomaan haluamani tunnelman ja tulkinnan. Kuvissani on tarinallisuutta, hiljaista melankoliaa, jännitteitä, uhkaa, toiveita ja unelmia. Usein myös omituinen tunne ettei kaikki ole kohdallaan –jokin on nyrjähtänyt.
Silent Night valokuvasarja sai alkunsa Los Angelesin matkalla loppuvuodesta 2011 ja sai jatkoa seuraavana vuonna. Kiinnostuin ympäristön visuaalisesta ilmeestä ja tunnelmasta, joka herätti enemmän kysymyksiä kuin iloa ja juhlatunnelmaa. Pimeillä, hiljaisilla asuinalueilla kirkkaana loistavat talot olivat kuin kiiltokuvia, joissa jokin on vinksallaan.
Pintaa on luvallista katsoa, sitä ihmiset haluavatkin, mutta sen pidemmälle ulkopuolisilla ei ole asiaa. Armed response ja naapurustovahti-kyltit talojen pihoilla viestivät yksityisyydestä ja jännitteistä, rajoista joita ei saa ylittää. Kuvissani ei näy ihmisiä, heidän läsnäolonsa näkyy vain viitteinä; ikkunoiden peitoksi vedettyinä verhoina, pihaan parkkeerattuina autoina. Valojen loisteessa pimeys ja varjot korostuvat: kaduilla ei ole ketään, sisällä taloissa näyttää entistäkin pimeämmältä.
Missä ihmiset ovat? Sisällä katseilta suojassa, vai ulkona varjoissa, tarkkailijana? Rauhaa ja hiljaisuutta varjostaa tuntematon uhka. Missä lopulta on turvallisempaa, sisällä vai ulkona?
Näissä kuvissa kaikki näyttää olevan hyvin, mutta ei tunnu siltä. Kirkkaat valot ja ympäröivä pimeys luovat pelottavan, lähes uhkaavan tunnelman ja kun ketään ei näy, alkaa herätä kysymyksiä -todellisuus sekoittuu mielikuviin. Kuvien herättämät kysymykset, tunteet ja ajatukset johdattavat katsojan omiin tulkintoihin ja uusiin tarinoihin. Henkilökohtainen sekoittuu uutisiin ja median välittämään todellisuuteen, koko yhteiskunnan yleiseen tunnelmaan ja tilaan. Jostain syystä nuo tarinat ovat ennemmin synkkiä kuin valoisia.
