Pääsin kuvaamaan supikoiran pentua muutaman kuukauden ajan kesällä 2009. Aluksi pentu vieraili kellon tarkkuudella iltaisin eräässä autiotalossa. Loppukesästä käynnit harvenivat ja viimein se lopetti käynnit kokonaan. Kuvausten aikana huomasin kiintyneeni poikaseen, joten huoli sen tulevaisuudesta oli suuri. Oliko se yksi kymmenestä onnekkaasta pennusta joka näkee seuraavan kesän? Toivottavasti.

Avaa omaan sivuun »

Autiotaloissa vallitsee oma tunnelma. Suru ja haikeus. Toisaalta on lohdullista ajatella että luonto saa lainassa olleen paikan takaisin.

Avaa omaan sivuun »

Syyspakkasten jäädyttämät lahdenpohjukat ja pienet lammet tarjoavat mukavia yllätyksiä ennen lumisateita. Jään alla elämä jatkuu.
Viimeiset lumpeet ja ulpukat menettävät vihreän värinsä ja painuvat pohjaan. Keväällä kaikki alkaa jälleen uudelleen. Kuvat on otettu loka- marraskuussa yöpakkasien jälkeen maan ollessa vielä lumeton.

Avaa omaan sivuun »

Dark Zone-Hämärä vyöhyke. Arkipäivän taakse kätkeytyviä salaisuuksia joita kukaan ei huomaa ja jotka aukeavat kaikille eri tavalla. Mustavalkoisuus luo ajattomuutta ja paikattomuutta, vyöhykkeen nimeltä Dark Zone.

Avaa omaan sivuun »

Kalma-sarjani koostuu viidestä mustavalkoisesta omakuvasta, jotka ovat osa laajahkoa kuvausprojektiani koskien Helsingin Kruunuvuoren huvila-alueen autiotaloja ja niiden muuttuvaa ympäristöä.

Avaa omaan sivuun »

Night Time Stories on sarja kuvallisia tarinoita suurkaupungista ja sen ihmisistä. Yöllinen kaupunki näyttäytyy kuvissa jännittävänä, rosoisena jopa synkkänä. Olen valokuvaajana hyvin kiinnostunut ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Arkinen elämä urbaanissa ympäristössä kiehtoo minua. Kuvissani ympäristön ja ihmisen välillä on jännitteitä, todellisia ja kuvitteellisia, samaan aikaan sattumanvaraisia ja tarkasti harkittuja.

Night Time Stories sarja nostaa esiin ihmisten arkeen liittyviä teemoja, jotka ovat yleismaailmallisia –yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, ahdistusta sekä rakkauden ja rakkaudettomuuden tunteita. Suurkaupungissa on monenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös riski kaiken ulkopuolelle jäämiseen.

Night Time stories sarjaa kuvatessani olen siirtynyt dokumentaarisesta kuvaamisesta enemmän harkittuun, dramatisoituun ja huolella valaistuun kuvaamistapaan. Sarjan kuvissa liikutaan tarkoituksellisesti todellisuuden ja fiktion rajapinnalla.
Olen kuvannut sarjaa tunnetuissa suurkaupungeissa usean vuoden ajan, mutta olennaista kuvissani eivät ole tietyt kaupungit tai niiden ominaispiirteet vaan urbaani ympäristö ja sen visuaaliset jännitteet sekä ihmisen arki ja tunteet. Työskentelyni sarjan parissa jatkuu edelleen.

Avaa omaan sivuun »

Neidonkorennot ovat virtavesien lentäviä jalokiviä. Ne elävät vedessä toukkana kaksi vuotta, minkä jälkeen seuraa intensiivinen ja vain noin kuukauden mittainen aikuiselämä, joka on draamaa täynnä. Koiraat pitävät reviireitä ja käyttäytyvät aggressiivisesti toisiaan kohtaan. Monivaiheisiin reviiritaisteluihin kuuluu uhittelua, takaa-ajoa, kehämäistä pyörimistä ja fyysisiä yhteydenottoja. Reviirikamppailut voivat kestää tunteja ja johtaa jopa toisen osapuolen kuolemaan. Naaraille koiraat esittävät hienostuneet kosiotanssinsa, erityislaatuiset näytökset naaraiden suostuttelemiseksi. Aikuiselämä päättyy viimeistään kesän lopussa, mutta elämä jatkuu munina ja toukkina – ja uusi sukupolvi on lennossa seuraavana kesänä.

Avaa omaan sivuun »

”Maanantai” sarjan kuvat kertovat arkipäivän aherruksesta, rooliodotuksista ja toteutumattomista unelmista. Toisille meistä maanantai merkitsee kestämätöntä paluuta arkeen, toisille uutta viikkoa täynnä mahdollisuuksia. Kuvaamani ihmiset yrittävät huuhtoa pois päivän aikana kasaantuneita huoliaan, ja epävarmuutta huomisesta, kuitenkaan täysin onnistumatta siinä.

Mahdollisuuksien loputon viidakko saa meidät epäilemään olemmeko valinneet oikean työn ja kumppanin, ja onko perheen haluaminen henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun tiellä. Toisaalta yhteiskunta painostaa meitä tekemään valintamme yhä aikaisemmin ja yleistä hyötyä ajatellen. Johtaako se onnettomuuden vai onnellisuuden lisääntymiseen? Olemme usein liian kiireisiä pysähtyäksemme miettimään, mihin todella olemme menossa. Uskallammeko seurata unelmiamme vai tyydymmekö huuhtomaan ne pois mielestämme?

Kuvien lähtökohta on dokumentaarinen, kuvattavat henkilöt esiintyvät kuvissa omana itsenään, omissa ajatuksissaan. Samalla kuvat heijastavat laajemmin aikaa, jossa elämme.

Sarjan 20 kuvasta (Fotofinlandiassa esillä 5) puolet on kuvattu Suomessa, puolet Espanjassa. Osa kuvatuista on ehtinyt jo seurata unelmiaan. Mutta varsinkin Espanjassa, työttömyyden kasvu, olemattomat palkat ja syvenevä lama ovat tehneet unelmien toteuttamisesta lähes mahdotonta.

Avaa omaan sivuun »

Kuvasarjani kastepisaroiden kertomaa on pieni tarina ikkunaruudussa nähdyistä tapahtumista päivällä, yöllä sekä pakkasen jähmettäessä kastepisarat.
Ensikerran nähtyäni harmaat pisarat ikkunassa en heti tajunnut, että niissä voisi olla kuvauksellisia elementtejä, en todellakaan tiedostanut kuinka paljon pienet pisarat voivat kertoa erilaisia tarinoita vuosien vieriessä ja vuodenaikojen vaihtuessa. Ikkunaruudussa on ollut pisaroiden keskellä perhosia, kärpäsiä sekä erilaisia hyttysiä. Mieleenpainuvimmat tarinat ovat muodostuneet silloin kun aurinko paistaa kumpupilviseltä taivaalta ja kirkkaus ja varjot muodostavat monimuotoisen mosaiikin ruutuun, jonkun ötökän istuessa ikkunalla. Ja toisaalta silloin kun on yö ja ulkopuoliset valot värjäävät pisarat värikkäästi kuviksi joita ihmissilmä voi nähdä vain makrokuvien välityksellä.
Ajan saatossa olen käsittänyt kuinka pienielementtisissä kuvissa voi olla myöskin dramatiikkaa kuten rampa hyttynen, joka ottaa tukea pisaroista ja talviajan hyttynen, joka on kuollut ikkunaan ja kuivunut pisaroiden ympäröidessä sen, sekä hyttyspari joka etsii ulospääsyä vankeudestaan. Ja lopuksi kaiken peittää jää.

Avaa omaan sivuun »

Ansa viritetty -sarja kuvaa hämähäkin seitin visuaalisia muotoja ja värejä. Sarjan kuvat on otettu Kemiönsaarella aamukasteen aikaan. Kuvakulma on matala sammakkoperspektiivi, joka luo kuviin voimakkaan kolmiulotteisen vaikutelman. Valo taittuu pisaroista saaden seittilangat loistamaan kaikissa spektrin väreissä. Sarjan aloituskuva ”helminauha”, toimii hämähäkin tukilankana, johon koko verkko rakentuu ja näin ansa on viritetty. Sädelangat ja pyydystysseitit vievät sarjaa eteenpäin kohti kehälankaspiraalia, kunnes ansa on viritetty ja hiljainen kutoja laskeutuu helminauhaa pitkin alas.

Avaa omaan sivuun »

Uhatut siivet -sarja kuvaa uhanalaisen pikkuapollon siipien pinnan rakenteita ja muotoja. Siipisuonet tummine juovineen ovat lähes abstrakteja luontokuvia, luonnon visuaalisista yksityiskohdista. Olen kuvannut pikkuapolloa Turun ulkosaaristossa, joka on yksi pikkuapollon, luonnonsuojelulailla rauhoitetun perhosen, tärkeimmistä elinalueista. Sarja etenee siiven pinnan rakenteista, lähes kokonaan näkyvään perhoseen. Sarjan kuvilla olen halunnut korostaa pikkuapollon herkkää kauneutta.

Avaa omaan sivuun »

KRIS on järjestö joka tähtää rikos- ja päihdekierteessä olevien
ihmisten auttamiseen vertaistuen periaatteella. Toiminta jakaantuu yleisesti
kolmeen osa-alueeseen: Vankilatyöhön, avotyöhön sekä ennaltaehkäisevään
kriminaali- ja päihdetyöhön nuorten parissa. Perusperiaatteina toimivat
rehellisyys, toveruus, päihteettömyys ja yhteisvastuullisuus. Näiden neljän
sanan ja niiden merkityksen ympärille kietoutuu koko KRISin toiminta. KRISin
työntekijä ei ole vain työntekijä eikä asiakas ole vain asiakas. KRIS
antaa mahdollisuuden uudelle elämäntavalle, pois vankilasta ja päihteistä,
kohti laadukkaampaa ja mielekkäämpää elämää.

Näissä teoksissa poseeraavat ne KRISin työntekijät, jotka
haluavat näyttää palan omaa elämäänsä, tuoden kasvot sille väitteelle,
että muutos on todellakin mahdollista. Jokainen heistä omaa rikos- ja
päihdetaustan, jonka ovat pystyneet jättämään historiaan ja muuttamaan
elämänsä suunnan. Tänä päivänä nämä miehet auttavat ihmisiä, jotka ovat
samassa tilanteessa, josta he itse ovat aikanaan selviytyneet. Sinä joka nyt
luet tätä, tulet seuraavaksi näkemään kuvia ihmisistä, joilla on
halu kertoa sinulle, että mikä tahansa on mahdollista.

Yksittäiset kuvat sisältävät kuvattavalle tärken asian tai palasen menneisyyttä, mikä on heille tärkeää ja merkittävää.

Avaa omaan sivuun »

Elämät-kuvasarjani käsittelee vanhuutta ja elämän rajallisuutta. Vanhuus aiheena alkoi kypsyä, kun kuvasin ensimmäistä märkälevymuotokuvaa isoäidistäni. Esille tuli vanhuuden hauraus ja ihmisen särkyvyys, mutta myös eletyn elämän kasvoille muovaamien ryppyjen lumo ja kauneus. Vanhuuden hauraus on yksi fundamentaalinen osa ihmisyyttä ja sen halusin ikuistaa. Halusin myös kommentoida nyky-yhteiskunnassa valloillaan olevaa kauneusihannetta ja sitä kuinka tilaa ei anneta vanhenemiselle. Kuvamanipulaation mukanaan tuomat mahdollisuudet luovat osaltaan epärealistista kauneuskuvaa.

Käytän märkälevytekniikkaa työskentelyssäni, koska aiheeni on ihminen ja koen sen avulla pääseväni lähemmäs kuvattavini. Kuvien valotusajat ovat pitkiä ja pitkä valotusaika yhdessä vanhanaikaisen kaluston kanssa tekevät kuvaustilanteesta poikkeavan: kuvattavan pitää keskittyä ja pysyä kauan paikallaan. Tämä riisuu opitut maneerit ja ilmeet, kuvattava ikään kuin putoaa roolistaan, siksi märkälevykuva usein tavoittaa ihmisestä jotakin pintaa syvemmältä. Märkälevytekniikka saattaa tuottaa lisäefektinä myös outouttavan metamorfoosin; laatalle piirtyvä hahmo on kuin kuvattavan kaksoisolento menneestä tai rinnakkaisesta elämästä tai ajasta.

Avaa omaan sivuun »

Still Men -kuvasarjani potretit tutkivat arkkityyppien kautta ihmisen identiteetiä ja nykyaikaista mieskuvaa. Kuvissani etsin ihmistä ihmisessä ja muukalaista meissä. Valitsin kuvattavikseni mielenkiintoni herättäneitä henkilöitä. Kuvaustilanteessa rakensin yhdessä kuvattavan ja maskeeraajan kanssa hahmoja, jotka perustuivat omiin mielikuviini ikonisista tai muuten mieleeni painuneista kuvista ja henkilöistä. Kuvia ei suunniteltu juurikaan etukäteen vaan annoin kuvaustilanteen viedä mukanaan ja kuvattavan tuoda itsensä ja persoonansa kuviin.

Käytän märkälevytekniikkaa työskentelyssäni, koska aiheeni on ihminen ja koen sen avulla pääseväni lähemmäs kuvattavini. Kuvien valotusajat ovat pitkiä ja pitkä valotusaika yhdessä vanhanaikaisen kaluston kanssa tekevät kuvaustilanteesta poikkeavan: kuvattavan pitää keskittyä ja pysyä kauan paikallaan. Tämä riisuu opitut maneerit ja ilmeet, kuvattava ikään kuin putoaa roolistaan, siksi märkälevykuva usein tavoittaa ihmisestä jotakin pintaa syvemmältä. Märkälevytekniikka saattaa tuottaa lisäefektinä myös outouttavan metamorfoosin; laatalle piirtyvä hahmo on kuin kuvattavan kaksoisolento menneestä tai rinnakkaisesta elämästä tai ajasta.

Avaa omaan sivuun »

Syksyllä 2010 pääsin kuvaamaan Kenian Kerichoon Rainforest Alliance -sertifikaatin saanutta Unileverin teetilaa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä sertifikaatti oikeasti tarkoittaa ja onko sillä vaikutusta alueella työskentelevien ihmisten elämään. Sarjan kuvat otin teeplantaasilla sijaitsevassa Kericho HQ Primary Schoolissa.

Vierailun aikana minulle konkretisoitui se, että nimenomaan lukutaito ja koulutus ovat niitä tekijöitä, joilla maailma voi muuttua paremmaksi. Afrikan kuvasto on iskostunut suomalaisten mieliin väkivallan ja hädän kuvina. Tästä syystä valitsin tietoisesti kuvieni aiheeksi mahdollisuuden ja toivon. Hätkähdyttämisen ja vastakkainasettelun sijaan haluan tuoda esiin jotain, joka yhdistää ihmisiä.

Avaa omaan sivuun »

TotoTV-ravit Porissa

Avaa omaan sivuun »

Sarja käsittelee tilaa ja tilan tuntua, sitä miten rakennamme ympäröivää visuaalista maailmaa mielikuvien, uskomusten ja muistojen kautta. Tapamme kokea ja järjestää ympäristöämme on vahvasti sidoksissa aiemmin näkemäämme. Oman paikan ja tilan määritteleminen on jatkuvaa ja tilat esittäytyvät näyttämöinä tapahtumille, joissa ihminen on tavalla tai toisella läsnä. Esillä olevat teokset ovat sarjan ensimmäisestä osasta.

Avaa omaan sivuun »

Dreams of Revolution on tarina eilisen ja huomisen haaveista.
Olen matkannut Kuubaan yhä uudestaan. Asunut paikallisissa perheissä, hytissyt kuumeisena yöbussin pimeässä vessassa vatsataudin kourissa, tuntenut rumba-claven maagisen kutsun, hengittänyt Malecónin paksua savua ja nähnyt uuden vuoden sarastavan Buenavistan kujilla.
Kuullut kullattuja tarinoita menneestä ja säihkyviä haaveita tulevaisuudesta.
Myös Burkina Fasossa sain sisäänpääsyn yhteisöön. Afrikan rytmi soi kaukaa menneisyydestä. Resuiset lapsilaumat kerääntyivät tämän tästä iloisina perääni kulkiessani kameran kanssa Bolomakotén kujilla. Kantabaarini ränsistyneellä seinällä komeili kuva Che Guevarasta. Vallankumous ei tuonut vaurautta tännekään, mutta toivo elää.
Välähdykset tavallisten ihmisten arjesta kahdessa kaukaisessa maassa kertovat samansointista tarinaa: selviytyminen ei ole helppoa, mutta elämä kohdataan päivä kerrallaan. Yhteisöllisyys ja ylpeys omista juurista kannattelevat. Todellisuus on tässä hetkessä, sillä muuta ei ole.
Dreams of Revolution koostuu viidesta kuvasta Kuubasta ja neljästä kuvasta Burkina Fasosta.

Avaa omaan sivuun »

Antarktiksen pingviinit

Avaa omaan sivuun »

Istun ratikassa ja seuraan kahta pientä tyttöä. He näyttävät kummallisen yhdennäköisiltä. Vaikka tytöt leikkivät keskenään, on heidän kasvoillaan surullinen ilme. Edes suurin nauru ei muuta kasvojen vakavuutta. Sisarukset jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Muutaman kuukauden päästä näen heidät uudelleen, nyt äitinsä kanssa. Päädyn ottamaan muotokuvan Elsasta ja Violasta heidän kotonaan. Sullon tytöt yhteen suureen tyllihameeseen, jotta saan heidät pysymään mahdollisimman lähekkäin pidemmän aikaa. He istuvat vakavina vierekkäin ja näyttävät samalta kuin kuukausia aiemmin. Minua huvittaa tuo vakavuus, samalla siinä on jotakin surullista.

Etsin täydellistä valokuvaa, mutta se karkaa. Muotokuva on lopulta aina erilainen kuin odotin. Toiset kuvat yllättävät vahvuudellaan, toiset tuottavat vain suuren pettymyksen. Pettymys kuitenkin kannustaa jatkamaan. Jännitys jokaisen kuvauksen jälkeen on yhtä suuri, pelko epäonnistumisesta yhtä kiehtova. Istun ratikkaan ja tutkin uusia negatiiveja. Ikkunaa vasten ne näyttävät onnistuneilta. Mutta tiedän, että kuvat ovat erilaisia kuin odotan. Jokin on muuttunut. Ehkä kuvattavan silmät ovat juuri painumaisillaan kiinni, lapsi on heilahtanut tai jäljellä on pilke inhottavan teennäisestä hymystä. Ennalta suunniteltu kuva muuttuu sattuman ja yllätyksien kautta ja pakenee ottajaansa. Jos onnistuisin tekemään täydellisen valokuvan, tuskin jatkaisin kuvaamista.

Avaa omaan sivuun »

”White Flight” – kuvasarja kertoo kansallislintumme laulujoutsenen talvehtimisesta Pohjois-Japanissa. Tuliperäisen Hokkaidon saaren kuumista lähteistä tuleva vesi pitää Kussharojärven rantaveden sulana – ja sadat joutsenet kerääntyvät sinne talveksi. Jari Peltomäki on käynyt kolmena talvena kuvaamassa näitä erittäin kuvauksellisia joutsenia hienossa maisemassa. Vedokset on aseteltu epäsymmetriseen auran muotoon ja sen avulla kuvaaja on halunnut tuoda esille joutsenet maiden rajoja ylittävinä rauhan lähettiläinä.

Avaa omaan sivuun »

Kuvasarja kertoo Dhuxulin perheen arjesta. Itä-Pasilassa asuva perhe saapui Suomeen Somaliasta pakolaisina. Isä 1990-luvulla, muu perhe perässä 2000-luvun alussa. Kuvat syntyivät työpajan yhteydessä 31.3.-3.4.2009 ja ovat osa Itä-Pasilasta kertovaa kuvausprojektiani.

Avaa omaan sivuun »

Olen kuvannut paljon postmodernistista, tylyä näkymää, joka on ollut eniten esillä ollutta vapaata kuvaustani. Ehkä Bel Aire -kuvateoksen kautta. Toinen julkisesti näkynyt mutta samalla mainonnan nimettömään viitekehykseen piilotettu kuvaajaminäni on ollut mainoskuvaajan työni erityisesti brandimainonnassa. Mutta, samoin kuin niin monella muullakin kuvaajalla, taiteellisia minuuksia on monta ja ne elävät, kehittyvät, osin kuolevatkin. Robert Mapplethorpen kukkakuvat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, kun näin niitä ensi kertaa 70-luvulla. Tietyt asiat niistä jäivät minuun ja viitteet näkyivät mainoskuvissani. Kuitenkin vasta aivan viime vuosina ovat kukat itsessään tulleet kuviini. Koska en ole Mapplethorpe enkä ole enää mainoskuvaaja vaan rajoista vapaa, muoto on eri. Kuvaaminen on itselleni paitsi havainnointia, myös emotionaalinen ja henkinen kokemus. Valokuva ei ole kokemuksen kuva, se on kokemus, Rothkoa lainatakseni. Tulppaanien väri aineessa ja aineettomuudessa, valo pinnassa ja pinnan läpi, loppumaton muotojen kirjo yksinkertaisessa muodottomuudessa on äärettömän kiehtovaa.

Avaa omaan sivuun »

Kuvakokonaisuuteni Cold:Snow – Moon:Light lähti liikkeelle tammikuun 2010 upeista kuutamoista. Silloin oli paljon puhdasta hankea poikkeuksellisen talven ansiosta. Siihen yhdistyi mahtava valo ja paljon varjoja, jotka hyväilivät raskaan lumitaakan peittämää maata ja kasvillisuutta. Sitä olen työstänyt tässä sarjassani. Olen karsinut pois kaiken epäoleellisen, kuten tarpeettoman värivaihtelun, hakiessani lumen alle vajoamisen tunnetta. Toisaalta sama tunne saa esiin tietyn roson, koska lumi ei tukahduta kaikkea vaan kasvit, maa, vesi, eläimet pyrkivät jälleen esiin. Edelleen on olemassa liike, jopa lumessa sen jouduttua tuulen kinostamaksi tai pudotessa oksalta omasta painostaan muuten liikkumattomassa tyyneydessä. Tuon kaiken kruunaa valo, joka näyttää ja peittää. Valo kimaltelee miljoonissa pienissä kiteissä muuttuen joka askeleella lumessa kahlatessa. Varjot elävät pienenkin tuulen keinuttaessa ohuimpia oksia. Kuutamoyön taika ei ole itselleni suurissa maisemissa vaan jokaisessa pienessä, lähempää nähdyssä muodossa ja ihmeessä.

Avaa omaan sivuun »

2000 asukkaan Honkajoki joutui valtioneuvoston kriisikuntaehdokkaaksi vuonna 2010. Pohjois-Satakunnan sinnikäs pikkukunta on uutisesta hämillään. Kirkonkylällä ihmetellään, mikä kriisi tässä muka on meneillään.

Avaa omaan sivuun »

Saapuessani lautalla Suomenlinnaan tuntuu kuin siirtyisin vieraaseen maahan ja aikaan. Helsingin kumu jää taakseni. Talvella saarella on hiljaista, paikalliset kiirehtivät koteihinsa ja ainoastaan muutama paleleva ulkomaalainen turisti tulee vastaan. Kuvittelen olevani Venäjällä. Tärkein kuvausvarustus on toppahousut: saarella tuulee aina.

Avaa omaan sivuun »

Idoleita. Todellisia. Pinta paljastaa, että elämää on eletty. Silmistä näkee, jotta siitä on otettu opiksi. Vapaudessa, syvässä viisaudessa, elämisen riemussa, hetkeen tarttumisen taidossa on jotain, jota kohti kurotan. Kenellä on varaa sulkea ikäihmiset pois yhteiskunnasta, elämästä? Vaikka olisin rikas, siihen minulla ei olisi varaa. Idoleita. Todellisia!

Avaa omaan sivuun »

Olavi Meriluoto oli kalastaja seitsemännessä polvessa, ja hänen isosetänsä aloitti aikanaan Suomessa ajoverkkokalastuksen. Olavi asui kotitilallaan Porissa, Ahlaisten saaristossa Talloorassa koko elämänsä.

Kävin Olavin kanssa usein siikarääkissä, kuten paikallinen termi kuului, ja kuvasin vielä tuolloin arkista tapahtumaa kun tilanne sen salli. Nyt ajoverkkojen käyttö on kielletty, Olavi kalastelee taivaallisilla vesillä, ja meri on kalastajista tyhjä. Talvella jäällä kulkee vain pilkkijöitä.

Näistä kuvista tuli muutamassa vuodessa dokumentteja menneestä maailmasta, jossa luonnon ehdoilla toimiminen oli tärkeä osa rannikon elämää, ja kalaruoka saatiin lähivesistä.

Avaa omaan sivuun »

Kuvasarjani on kuvattu Haitin maanjaristyksen jalkeen 2010 helmi-maaliskuussa. Tyoskentelin Punaisen Ristin kenttasairaalassa Carrefourissa. Kenttasairaalassa hoidettiin maanjaristyksen uhreja. Kuvasarjani nayttaa maanjaristyksen tuhoja ja ihmiskohtaloita.

Avaa omaan sivuun »

Mustesuihkuvedoksia Epson UltraChrome K3-pigmenttivärein Hahnemühle Photo Rag 308 gsm-paperille

Ajat vaihtuvat
ja paperit
ja kulttuurimme ilmiasut
– entä ihmismieli?

Avaa omaan sivuun »

Hyvä käytös sarjan -resepti:
1 tuhti tyttö
1 arkinen esine
1 pussi kuivaa huumoria

Ainekset vispataan sekaisin keskenään vieraiden saapuessa ja annetaan vetäytyä jääkaapissa. Lopuksi massasta leikataan suuhun sopivia palasia ja tarjoillaan raamien kera.

Avaa omaan sivuun »

”Pieni lamppu harmaan koneen päällä Turun Finnbingossa palaa punaisena. Jouko on saanut bingon. Kukaan ei sano mitään. Bingoemäntä lätkäisee voittokupongit Joukon pelipaikalle. Jouko imee viimeiset savut ja hiertää tumpin yhdellä liikkeellä sammuksiin. Toinen käsi vetää seuraavaa tupakkaa askista.

Viisi tuntia ja kaksi askia myöhemmin Joukon tupakat ovat loppu.

Tampereella Anne on kertonut tuttavilleen lähtevänsä ostoksille. Hän tuijottaa herkeämättä pelikonetta Boxing Bingossa. Jokainen lihas on jännittynyt. Pöydälle tippuu tuhkaa Annen kädessä olevasta tupakasta. Pelataan viidettä, ratkaisevaa riviä.

Anne on pelannut bingoa neljäkymmentä vuotta.”

Avaa omaan sivuun »

Iso osa lintujen elämästä kuluu ravinnon etsimiseen. Lähes kaikki linnut ovat saalistajia, mutta osa linnuista on myös saalistuksen kohteena. Kuvasarjaan olen valinnut saalistamiseen liittyviä dramaattisia hetkiä. Toinen painava valintakriteeri on visuaalisuus.

Hyvässä lintukuvassa arvostan erityisesti mielenkiintoista valoa, vahvoja värejä ja kontrastia. Kuvaan mielelläni toimintakuvia, jotka kertovat tarinoita lintujen elämästä.

Saalis – Catch -kuvasarjan linnut:
Harjalintu – Leppälintu – Mehiläissyöjä – Kaakkuri – Tunturipöllö – Sääksi – Jalohaikara – Harmaahaikara

Avaa omaan sivuun »