Martti Matilainen

Mun Stadi

Yksi ikääntymisen iloista on hämmästyttävä tapa, jolla varhaiset kokemukset nousevat tajuntaan välillä selkeinä, välillä unenomaisina kuvina ja tunnelmina. Oman 50-luvun lapsuuteni monet muistikuvat liittyvät olennaisesti Stadin korkeiden kerrostalojen ahtaisiin sisäpihoihin. Ne olivat aina täynnä elämää – ja varsinkin lapsia! Pihat olivat jännittäviä, sokkeloisia paikkoja, joita matalat aidat erottivat ”vihollis-pihoista”. Se oli mun Stadia.