Pekka Potka

Bob did tulips too

Olen kuvannut paljon postmodernistista, tylyä näkymää, joka on ollut eniten esillä ollutta vapaata kuvaustani. Ehkä Bel Aire -kuvateoksen kautta. Toinen julkisesti näkynyt mutta samalla mainonnan nimettömään viitekehykseen piilotettu kuvaajaminäni on ollut mainoskuvaajan työni erityisesti brandimainonnassa. Mutta, samoin kuin niin monella muullakin kuvaajalla, taiteellisia minuuksia on monta ja ne elävät, kehittyvät, osin kuolevatkin. Robert Mapplethorpen kukkakuvat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, kun näin niitä ensi kertaa 70-luvulla. Tietyt asiat niistä jäivät minuun ja viitteet näkyivät mainoskuvissani. Kuitenkin vasta aivan viime vuosina ovat kukat itsessään tulleet kuviini. Koska en ole Mapplethorpe enkä ole enää mainoskuvaaja vaan rajoista vapaa, muoto on eri. Kuvaaminen on itselleni paitsi havainnointia, myös emotionaalinen ja henkinen kokemus. Valokuva ei ole kokemuksen kuva, se on kokemus, Rothkoa lainatakseni. Tulppaanien väri aineessa ja aineettomuudessa, valo pinnassa ja pinnan läpi, loppumaton muotojen kirjo yksinkertaisessa muodottomuudessa on äärettömän kiehtovaa.