Sami Kulju

Kuvat ovat osa isompaa kokonaisuutta jonka kuvasin Vilnassa elokuussa 2007.
Kaupunki oli minulle ennetään tuntemäton ja tutustuin siihen kävelemällä.

Hyvin nopeasti minulle muodostui tunteisiin pohjautuva kartta jossa kaupunki alkoi jakaantua osiin.
Yläkaupunki joen pohjoispuolella eli rakennemuutosta jossa osa ränsistyi holtittomasti samalla kun vieressä rakennettiin uutta ja kiiltävää. Kylmää.

Vanha kaupunki oli pyhitetty turismille. Viileää.

Keskuspuistoa halkova Vilnia-joki sen sijaan eli ja siellä ihmiset kokoontuivat iltaisin. Muusikkojen satunnaiset tapaamiset, nuorten vaeltavat joukot ja taiteiljoiden jatkuvasti muuttuvat tilateokset tekivät siitä elävän, lämpimän.

Puiden alle joen rantaan ei kirkkain aurinko koskaan paista. Hämyssä kaikki tuntui hieman enemmän jännittävälle ja salaperäiselle. Ja juuri siksi se veti puoleensa.