Liisa Hanafi-Eweiss

Omituisten otusten kerho

Olen ammatiltani kuvataiteen opettaja.

Kuvataideopintojen ohella opiskelin valokuvausta kaksi vuotta Taideteollisessa Korkeakoulussa.

Kameran kanssa olen kulkenut 13-vuotiaasta lähtien, kamerana aluksi NÄPSÄ-laatikkokamera. Aiheeksi kelpasivat parhaiten isot eläimet, kuten hevoset ja koirat. Koulun luontokerho laajensi aihepiiriä.

Opiskeluaikana kesätöissä Ruotsissa käytin ensimmäisen palkkani järjestelmäkameran ostoon, ja jatkoin kaurapuuron syömistä seuraavatkin viikot.

Eurooppaa kiertäessä innostuin katukuvauksesta, ratkaisevien hetkien vangitsemisesta kuviksi. Tilannekuvaus kiinnostaa edelleen, mutta ihmisten lisäksi tilanne voi löytyä mistä kohteesta tahansa. Esimerkiksi valo synnyttää paljon ratkaisevia hetkiä!

Metsät ovat aina houkutelleet minua. Kameran ja koiran kanssa on bongattu monenlaisia metsämaisemia, mutta aina jäi jotain puuttumaan – isot eläimet! Kuvitelmiksi jäivät sudet ja karhut, ei kuviksi. Niistä piti saada kuvat, jotta ne muuttuivat todeksi. Kuhmossa yksin kojussa yksitoista karhua ympärillä tuntui melko todelliselta!

Syksyllä 07 miniät tuuppasivat minut koneeseen ja totesin päätyneeni Kenian savannille. Mikä määrä eläimiä – ja miten isoja! Kymmeniä hyvin erinäköisiä lajeja elelee rinnakkain, sulassa sovussa, suojautuen yhdessä savannin vaaroja vastaan.

On hienoa, että savannin suojelualue antaa elinmahdollisuuden näille kaikenlaisille eläimille, pedot mukaan lukien. Näin niillä on mahdollisuus säilyä tuleville polville, ei pelkästään kuvina, vaan myös todellisuudessa.

Kirjoitti

Liisa Hanafi-Eweiss , Omituisten Otusten Kerhon kuvaaja