Fotofinlandia 2011

Syyspakkasten jäädyttämät lahdenpohjukat ja pienet lammet tarjoavat mukavia yllätyksiä ennen lumisateita. Jään alla elämä jatkuu.
Viimeiset lumpeet ja ulpukat menettävät vihreän värinsä ja painuvat pohjaan. Keväällä kaikki alkaa jälleen uudelleen. Kuvat on otettu loka- marraskuussa yöpakkasien jälkeen maan ollessa vielä lumeton.

Kalma-sarjani koostuu viidestä mustavalkoisesta omakuvasta, jotka ovat osa laajahkoa kuvausprojektiani koskien Helsingin Kruunuvuoren huvila-alueen autiotaloja ja niiden muuttuvaa ympäristöä.

Night Time Stories on sarja kuvallisia tarinoita suurkaupungista ja sen ihmisistä. Yöllinen kaupunki näyttäytyy kuvissa jännittävänä, rosoisena jopa synkkänä. Olen valokuvaajana hyvin kiinnostunut ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Arkinen elämä urbaanissa ympäristössä kiehtoo minua. Kuvissani ympäristön ja ihmisen välillä on jännitteitä, todellisia ja kuvitteellisia, samaan aikaan sattumanvaraisia ja tarkasti harkittuja.

Night Time Stories sarja nostaa esiin ihmisten arkeen liittyviä teemoja, jotka ovat yleismaailmallisia –yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, ahdistusta sekä rakkauden ja rakkaudettomuuden tunteita. Suurkaupungissa on monenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös riski kaiken ulkopuolelle jäämiseen.

Night Time stories sarjaa kuvatessani olen siirtynyt dokumentaarisesta kuvaamisesta enemmän harkittuun, dramatisoituun ja huolella valaistuun kuvaamistapaan. Sarjan kuvissa liikutaan tarkoituksellisesti todellisuuden ja fiktion rajapinnalla.
Olen kuvannut sarjaa tunnetuissa suurkaupungeissa usean vuoden ajan, mutta olennaista kuvissani eivät ole tietyt kaupungit tai niiden ominaispiirteet vaan urbaani ympäristö ja sen visuaaliset jännitteet sekä ihmisen arki ja tunteet. Työskentelyni sarjan parissa jatkuu edelleen.

“Maanantai” sarjan kuvat kertovat arkipäivän aherruksesta, rooliodotuksista ja toteutumattomista unelmista.
Toisille meistä maanantai merkitsee kestämätöntä paluuta arkeen, toisille uutta viikkoa täynnä mahdollisuuksia.
Kuvaamani ihmiset yrittävät huuhtoa pois päivän aikana kasaantuneita huoliaan, ja epävarmuutta
huomisesta, kuitenkaan täysin onnistumatta siinä.

Mahdollisuuksien loputon viidakko saa meidät epäilemään olemmeko valinneet oikean työn ja kumppanin, ja
onko perheen haluaminen henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun tiellä. Toisaalta yhteiskunta painostaa
meitä tekemään valintamme yhä aikaisemmin ja yleistä hyötyä ajatellen.
Johtaako se onnettomuuden vai onnellisuuden lisääntymiseen?
Olemme usein liian kiireisiä pysähtyäksemme miettimään, mihin todella olemme menossa.
Uskallammeko seurata unelmiamme vai tyydymmekö huuhtomaan ne pois mielestämme?

Kuvien lähtökohta on dokumentaarinen, kuvattavat henkilöt esiintyvät kuvissa omana itsenään,
omissa ajatuksissaan. Samalla kuvat heijastavat laajemmin aikaa, jossa elämme.

Sarjan 20 kuvasta (Fotofinlandiassa esillä 5) puolet on kuvattu Suomessa, puolet
Espanjassa. Osa kuvatuista on ehtinyt jo seurata unelmiaan. Mutta varsinkin Espanjassa,
työttömyyden kasvu, olemattomat palkat ja syvenevä lama ovat tehneet unelmien toteuttamisesta lähes mahdotonta.

Ansa viritetty -sarja kuvaa hämähäkin seitin visuaalisia muotoja ja värejä. Sarjan kuvat on otettu Kemiönsaarella aamukasteen aikaan. Kuvakulma on matala sammakkoperspektiivi, joka luo kuviin voimakkaan kolmiulotteisen vaikutelman. Valo taittuu pisaroista saaden seittilangat loistamaan kaikissa spektrin väreissä. Sarjan aloituskuva “helminauha”, toimii hämähäkin tukilankana, johon koko verkko rakentuu ja näin ansa on viritetty. Sädelangat ja pyydystysseitit vievät sarjaa eteenpäin kohti kehälankaspiraalia, kunnes ansa on viritetty ja hiljainen kutoja laskeutuu helminauhaa pitkin alas.

Uhatut siivet -sarja kuvaa uhanalaisen pikkuapollon siipien pinnan rakenteita ja muotoja. Siipisuonet tummine juovineen ovat lähes abstrakteja luontokuvia, luonnon visuaalisista yksityiskohdista. Olen kuvannut pikkuapolloa Turun ulkosaaristossa, joka on yksi pikkuapollon, luonnonsuojelulailla rauhoitetun perhosen, tärkeimmistä elinalueista. Sarja etenee siiven pinnan rakenteista, lähes kokonaan näkyvään perhoseen. Sarjan kuvilla olen halunnut korostaa pikkuapollon herkkää kauneutta.

KRIS on järjestö joka tähtää rikos- ja päihdekierteessä olevien
ihmisten auttamiseen vertaistuen periaatteella. Toiminta jakaantuu yleisesti
kolmeen osa-alueeseen: Vankilatyöhön, avotyöhön sekä ennaltaehkäisevään
kriminaali- ja päihdetyöhön nuorten parissa. Perusperiaatteina toimivat
rehellisyys, toveruus, päihteettömyys ja yhteisvastuullisuus. Näiden neljän
sanan ja niiden merkityksen ympärille kietoutuu koko KRISin toiminta. KRISin
työntekijä ei ole vain työntekijä eikä asiakas ole vain asiakas. KRIS
antaa mahdollisuuden uudelle elämäntavalle, pois vankilasta ja päihteistä,
kohti laadukkaampaa ja mielekkäämpää elämää.

Näissä teoksissa poseeraavat ne KRISin työntekijät, jotka
haluavat näyttää palan omaa elämäänsä, tuoden kasvot sille väitteelle,
että muutos on todellakin mahdollista. Jokainen heistä omaa rikos- ja
päihdetaustan, jonka ovat pystyneet jättämään historiaan ja muuttamaan
elämänsä suunnan. Tänä päivänä nämä miehet auttavat ihmisiä, jotka ovat
samassa tilanteessa, josta he itse ovat aikanaan selviytyneet. Sinä joka nyt
luet tätä, tulet seuraavaksi näkemään kuvia ihmisistä, joilla on
halu kertoa sinulle, että mikä tahansa on mahdollista.

Yksittäiset kuvat sisältävät kuvattavalle tärken asian tai palasen menneisyyttä, mikä on heille tärkeää ja merkittävää.

Syksyllä 2010 pääsin kuvaamaan Kenian Kerichoon Rainforest Alliance -sertifikaatin saanutta Unileverin teetilaa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä sertifikaatti oikeasti tarkoittaa ja onko sillä vaikutusta alueella työskentelevien ihmisten elämään. Sarjan kuvat otin teeplantaasilla sijaitsevassa Kericho HQ Primary Schoolissa.

Vierailun aikana minulle konkretisoitui se, että nimenomaan lukutaito ja koulutus ovat niitä tekijöitä, joilla maailma voi muuttua paremmaksi. Afrikan kuvasto on iskostunut suomalaisten mieliin väkivallan ja hädän kuvina. Tästä syystä valitsin tietoisesti kuvieni aiheeksi mahdollisuuden ja toivon. Hätkähdyttämisen ja vastakkainasettelun sijaan haluan tuoda esiin jotain, joka yhdistää ihmisiä.

TotoTV-ravit Porissa

Sarja käsittelee tilaa ja tilan tuntua, sitä miten rakennamme ympäröivää visuaalista maailmaa mielikuvien, uskomusten ja muistojen kautta. Tapamme kokea ja järjestää ympäristöämme on vahvasti sidoksissa aiemmin näkemäämme. Oman paikan ja tilan määritteleminen on jatkuvaa ja tilat esittäytyvät näyttämöinä tapahtumille, joissa ihminen on tavalla tai toisella läsnä. Esillä olevat teokset ovat sarjan ensimmäisestä osasta.

Dreams of Revolution on tarina eilisen ja huomisen haaveista.
Olen matkannut Kuubaan yhä uudestaan. Asunut paikallisissa perheissä, hytissyt kuumeisena yöbussin pimeässä vessassa vatsataudin kourissa, tuntenut rumba-claven maagisen kutsun, hengittänyt Malecónin paksua savua ja nähnyt uuden vuoden sarastavan Buenavistan kujilla.
Kuullut kullattuja tarinoita menneestä ja säihkyviä haaveita tulevaisuudesta.
Myös Burkina Fasossa sain sisäänpääsyn yhteisöön. Afrikan rytmi soi kaukaa menneisyydestä. Resuiset lapsilaumat kerääntyivät tämän tästä iloisina perääni kulkiessani kameran kanssa Bolomakotén kujilla. Kantabaarini ränsistyneellä seinällä komeili kuva Che Guevarasta. Vallankumous ei tuonut vaurautta tännekään, mutta toivo elää.
Välähdykset tavallisten ihmisten arjesta kahdessa kaukaisessa maassa kertovat samansointista tarinaa: selviytyminen ei ole helppoa, mutta elämä kohdataan päivä kerrallaan. Yhteisöllisyys ja ylpeys omista juurista kannattelevat. Todellisuus on tässä hetkessä, sillä muuta ei ole.
Dreams of Revolution koostuu viidesta kuvasta Kuubasta ja neljästä kuvasta Burkina Fasosta.

Antarktiksen pingviinit

“White Flight” – kuvasarja kertoo kansallislintumme laulujoutsenen talvehtimisesta Pohjois-Japanissa. Tuliperäisen Hokkaidon saaren kuumista lähteistä tuleva vesi pitää Kussharojärven rantaveden sulana – ja sadat joutsenet kerääntyvät sinne talveksi. Jari Peltomäki on käynyt kolmena talvena kuvaamassa näitä erittäin kuvauksellisia joutsenia hienossa maisemassa. Vedokset on aseteltu epäsymmetriseen auran muotoon ja sen avulla kuvaaja on halunnut tuoda esille joutsenet maiden rajoja ylittävinä rauhan lähettiläinä.

Kuvasarja kertoo Dhuxulin perheen arjesta. Itä-Pasilassa asuva perhe
saapui Suomeen Somaliasta pakolaisina. Isä 1990-luvulla, muu perhe
perässä 2000-luvun alussa. Kuvat syntyivät työpajan yhteydessä
31.3.-3.4.2009 ja ovat osa Itä-Pasilasta kertovaa kuvausprojektiani.

Olen kuvannut paljon postmodernistista, tylyä näkymää, joka on ollut eniten esillä ollutta vapaata kuvaustani. Ehkä Bel Aire -kuvateoksen kautta. Toinen julkisesti näkynyt mutta samalla mainonnan nimettömään viitekehykseen piilotettu kuvaajaminäni on ollut mainoskuvaajan työni erityisesti brandimainonnassa. Mutta, samoin kuin niin monella muullakin kuvaajalla, taiteellisia minuuksia on monta ja ne elävät, kehittyvät, osin kuolevatkin. Robert Mapplethorpen kukkakuvat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, kun näin niitä ensi kertaa 70-luvulla. Tietyt asiat niistä jäivät minuun ja viitteet näkyivät mainoskuvissani. Kuitenkin vasta aivan viime vuosina ovat kukat itsessään tulleet kuviini. Koska en ole Mapplethorpe enkä ole enää mainoskuvaaja vaan rajoista vapaa, muoto on eri. Kuvaaminen on itselleni paitsi havainnointia, myös emotionaalinen ja henkinen kokemus. Valokuva ei ole kokemuksen kuva, se on kokemus, Rothkoa lainatakseni. Tulppaanien väri aineessa ja aineettomuudessa, valo pinnassa ja pinnan läpi, loppumaton muotojen kirjo yksinkertaisessa muodottomuudessa on äärettömän kiehtovaa.

2000 asukkaan Honkajoki joutui valtioneuvoston kriisikuntaehdokkaaksi
vuonna 2010. Pohjois-Satakunnan sinnikäs pikkukunta on uutisesta
hämillään. Kirkonkylällä ihmetellään, mikä kriisi tässä muka on
meneillään.

Saapuessani lautalla Suomenlinnaan tuntuu kuin siirtyisin vieraaseen maahan ja aikaan. Helsingin kumu jää taakseni. Talvella saarella on hiljaista, paikalliset kiirehtivät koteihinsa ja ainoastaan muutama paleleva ulkomaalainen turisti tulee vastaan. Kuvittelen olevani Venäjällä. Tärkein kuvausvarustus on toppahousut: saarella tuulee aina.

Idoleita. Todellisia. Pinta paljastaa, että elämää on eletty. Silmistä näkee, jotta siitä on otettu opiksi. Vapaudessa, syvässä viisaudessa, elämisen riemussa, hetkeen tarttumisen taidossa on jotain, jota kohti kurotan. Kenellä on varaa sulkea ikäihmiset pois yhteiskunnasta, elämästä? Vaikka olisin rikas, siihen minulla ei olisi varaa. Idoleita. Todellisia!

Kuvasarjani on kuvattu Haitin maanjaristyksen jalkeen 2010 helmi-maaliskuussa. Tyoskentelin Punaisen Ristin kenttasairaalassa Carrefourissa. Kenttasairaalassa hoidettiin maanjaristyksen uhreja. Kuvasarjani nayttaa maanjaristyksen tuhoja ja ihmiskohtaloita.

Mustesuihkuvedoksia Epson UltraChrome K3-pigmenttivärein Hahnemühle Photo Rag 308 gsm-paperille

Ajat vaihtuvat
    ja paperit
        ja kulttuurimme ilmiasut
- entä ihmismieli?

Hyvä käytös sarjan -resepti:
1 tuhti tyttö
1 arkinen esine
1 pussi kuivaa huumoria

Ainekset vispataan sekaisin keskenään vieraiden saapuessa ja annetaan vetäytyä jääkaapissa.
Lopuksi massasta leikataan suuhun sopivia palasia ja tarjoillaan raamien kera.