Kati Leinonen

Elämät (2011)

Elämät-kuvasarjani käsittelee vanhuutta ja elämän rajallisuutta. Vanhuus aiheena alkoi kypsyä, kun kuvasin ensimmäistä märkälevymuotokuvaa isoäidistäni. Esille tuli vanhuuden hauraus ja ihmisen särkyvyys, mutta myös eletyn elämän kasvoille muovaamien ryppyjen lumo ja kauneus. Vanhuuden hauraus on yksi fundamentaalinen osa ihmisyyttä ja sen halusin ikuistaa. Halusin myös kommentoida nyky-yhteiskunnassa valloillaan olevaa kauneusihannetta ja sitä kuinka tilaa ei anneta vanhenemiselle. Kuvamanipulaation mukanaan tuomat mahdollisuudet luovat osaltaan epärealistista kauneuskuvaa.

Käytän märkälevytekniikkaa työskentelyssäni, koska aiheeni on ihminen ja koen sen avulla pääseväni lähemmäs kuvattavini. Kuvien valotusajat ovat pitkiä ja pitkä valotusaika yhdessä vanhanaikaisen kaluston kanssa tekevät kuvaustilanteesta poikkeavan: kuvattavan pitää keskittyä ja pysyä kauan paikallaan. Tämä riisuu opitut maneerit ja ilmeet, kuvattava ikään kuin putoaa roolistaan, siksi märkälevykuva usein tavoittaa ihmisestä jotakin pintaa syvemmältä. Märkälevytekniikka saattaa tuottaa lisäefektinä myös outouttavan metamorfoosin; laatalle piirtyvä hahmo on kuin kuvattavan kaksoisolento menneestä tai rinnakkaisesta elämästä tai ajasta.